Seuran historiaa

1. PERUSTAMINEN 7.3.1979 JA SIIHEN JOHTANEET TEKIJÄT

Seuran alkusoluna voitaneen pitää 1970-luvun alkupuolella muotoutunutta epävirallista strukturalismin opintopiiriä, joka julkaisi ensimmäisen suomenkielisen semioottisen antologian Strukturalismia, semiotiikkaa, poetiikkaa 1974. Mukana oli sittemmin seurassakin keskeisesti toimineita henkilöitä kuten Eero Tarasti, Aatos Ojala, Satu Apo, Osmo Kuusi, Johanna Enckell ja Pertti Karkama. Pitkin 1970-lukua semiotiikan harrastus Suomessa lisääntyi koko ajan eri tahojen toimesta julkaisujen (mm. Eero Tarastin väitöskirja Myth and Music 1978), seminaarien ja vierailuluentojen muodossa johtaen vihdoin 7.3.1979 Suomen Semiotiikan Seuran perustamiseen.

Perustamiskokous pidettiin Eero Tarastin kotona Relanderinaukio 2 A:ssa ja läsnä olivat Tarastin lisäksi Henri Broms, Osmo Kuusi, Hannu Riikonen ja Erkki Pekkilä. Kaikki saivat myös hallitusviran, sillä Tarasti valittiin puheenjohtajaksi, Broms varapuheenjohtajaksi, Pekkilä sihteeri/rahastonhoitajaksi sekä Kuusi ja Riikonen jäseniksi. Välittömästi perustamiskokouksen jälkeen kokoontunut johtokunta päätti seuran jäsenmaksuksi 15 mk sekä kutsua jäseniksi seuraavat henkilöt: Satu Apo, Johanna Enckell, Pertti Karkama, Matti Kuusi, Maija Lehtonen, Pentti Leino, Pentti Malaska, Tarmo Malmberg, Aatos Ojala, Lauri Routila ja Olli Välikangas. Samalla seura päätti kutsua varsin nimekkään joukon semiootikkoja seuran kunniajäseniksi. He olivat: Umberto Eco, A.J. Greimas, Roman Jakobson, Juri Lotman, Claude Lévi-Strauss sekä Thomas A. Sebeok.

Seuran tarkoituspykäliksi (sääntöjen §§ 2-3) kirjattiin seuraavaa:

Seura toimii suomalaisen semiotiikan tutkijoiden yhdyssiteenä ja sen tarkoituksena on edistää maassamme harjoitettavaa semioottista tutkimusta. Tarkoituksensa toteuttamiseksi seura hoitaa ulkomaan suhteita, järjestää kokouksia ja tukee semiotiikan alalta tehtyjen tutkimusten julkaisuhankkeita, tekee suomalaista semiotiikan tutkimusta tunnetuksi ulkomailla, järjestää vierailuja ja luennoitsijoiden vaihtoa, kehittää olemassa olevia kirjastoja ja arkistoja.

Greimas vieraili seuran ja yliopiston kutsumana Helsingissä 4.-5.5.1979 luennoiden ns. Pariisin koulukunnan semiotiikasta. Seuran ensimmäinen julkaisu oli näiden luentojen käännös monistemuodossa. Vuoden loppuun mennessä seuran jäsenmäärä oli kasvanut 26:een. Kesällä Wienissä järjestettiin Toinen semiotiikan maailmankongressi, johon osallistui muutamia seuran jäseniä.

2. ALKUVAIHEET 1980-84, SYNTEESI MUKAAN KUVAAN

Syksyllä 1980 (28.-29.8.) seura järjesti ensimmäisen symposiuminsa Helsingissä teemalla Suomalaisen kulttuurin semiotiikkaa – Semiotics of Finnish Culture. Puhujina olivat Eero ja Eila Tarasti, Henri Broms, Vilmos Voigt, Kari Aronpuro, Tarmo Malmberg, Osmo Kuusi, Lauri Routila, Aatos Ojala, Pirjo-Maija Toivonen, Kari Salosaari, Erkki Peuranen, Hannu Riikonen sekä Erkki Pekkilä. Tilaisuus järjestettiin Helsingin yliopiston tiloissa ja siihen osallistui n. 30 henkeä (avajaisiin jopa 60).

Seuran toinen symposium järjestettiin Helsingin yliopiston pienessä juhlasalissa 12.-13.10.1981. Pääesiintyjänä oli seuran kunniajäsen Thomas A. Sebeok Yhdysvalloista ja hänen aiheenaan ”Pandora’s Box in Aftertime – An Exercise in Applied Semiotics”. Häntä kuunteli yli 100 kuulijaa. Muut puhujat olivat kotimaisia. Teemojen monimuotoisuudesta esimerkiksi otettakoon Eero Julkusen ja Altti Kuusamon esitys Helsingin kahviloiden semiotiikasta. Toinen nimekäs syksyn vierailija oli Ferruccio Rossi-Landi Triestestä, Econ jälkeen tunnetuin italialainen semiootikko.

Vuonna 1982 alkoi ilmestyä Synteesi lehti Suomen Taidekasvatuksen Tutkimusseuran toimesta, mutta sisältäen alusta pitäen runsaasti semioottista aineistoa. Vuoden loppuun mennessä seuran jäsenmäärä oli kohonnut 65:een.

Seuran kolmas symposium pidettiin vuoden tauon jälkeen 5.-7.7.1983 Jyväskylässä Jyväskylän kesä -kulttuuritapahtuman yhteydessä. Pääesiintyjiä olivat A.J. Greimas ja hänen assistenttinsa Eric Landowski, joita kuunteli yli 200 kuulijaa. Umberto Eco ei päässyt osallistumaan symposiumiin, mutta vieraili myöhemmin syksyllä luennoimassa Helsingin yliopistossa. Seuraavana vuonna hänet kutsuttiin virallisesti seuran kunniajäseneksi.

Neljäs symposium pidettiin jälleen Helsingissä yliopiston Porthania -rakennuksessa 27.-28.10.1984. Siinä pidettiin kotimaisten ja ulkomaisten luennoitsijoiden toimesta 24 esitelmää, jotka jakautuivat seuraaviin aihepiireihin: musiikin semiotiikka, kulttuurin semiotiikka, kirjallisuuden ja teatterin semiotiikka sekä semiotiikan teoria ja filosofia. Tunnetuimmat vierailijat olivat professorit Gino Stefani (Bologna), Christian Kloesel (Indiana, Bloomington) sekä Marcello Castellana (Ecole des Hautes Etudes, Pariisi). Kuulijoita oli keskimäärin 50/luento. Seuran jäsenmäärä jatkoi tasaista kasvua ja vuoden 1984 alussa se oli n. 85 ja lopussa jo n. 120. Kesällä (25.-29.6.1984) järjestettiin myös Kolmas semiotiikan maailmankongressi Palermossa, johon osallistuivat seuran edustajina Eero Tarasti, Sinikka Tuohimaa ja S. Pellinen.

3. TOIMINTA VAKIINTUU JA LAAJENEE 1985-87, NASS

Vuonna 1985 ei pidetty vuosisymposiumia, mutta sen sijaan seura järjesti yhdessä Suomen Estetiikan Seuran, Suomen Filosofisen Yhdistyksen ja Suomen Musiikkitieteellisen Seuran kanssa kansainvälisen kongressin teemalla Philosophy of Music Helsingissä 5.-7.9.1985. Kongressin nimekkäin esiintyjä oli Nelson Goodman Yhdysvalloista. Tämän lisäksi seura järjesti syyskaudella 1985 kaksi omaa esitelmätilaisuutta Helsingin yliopiston musiikkitieteen laitoksen tiloissa. Lokakuussa esiintyi tri Jaan Ross Tallinnasta aiheella Tietokoneen käyttö musiikintutkimuksessa ja joulukuussa professoripariskunta Thomas G. ja Irene Portis Winner aiheilla Roman Jakobsonin asema semiotiikassa sekä Lotmanin kulttuuriteorian soveltaminen moderniin etnografiseen tutkimukseen.

Vuoden 1986 alusta Synteesin julkaiseminen siirtyi Taidekasvatuksen, Estetiikan ja Semiotiikan seurojen sekä Helsingin yliopiston musiikkitieteen laitoksen yhteiseksi hankkeeksi. Lehteä ryhtyi johtamaan 10-jäseninen toimituskunta, jossa kaikki em. yhteisöt ovat edustettuina. Lehden toimipaikka siirtyi musiikkitieteen laitoksen tiloihin ja sen päätoimittajana on tästä lähtien toiminut Eero Tarasti sekä teknisenä toimitus- ja levikkisihteerinä Paul Turunen ja Paul Forsell. Tästä eteenpäin Synteesi on myös kuulunut automaattisesti Semiotiikan seuran jäsenetuihin. Jäsenmaksu korotettiin tämän vuoksi 65 mk:aan.

Seuran viides symposium pidettiin nyt ensimmäistä kertaa Imatralla yhdessä Imatran Seudun Kesäyliopiston ja Helsingin yliopiston musiikkitieteen laitoksen kanssa Imatran kulttuurikeskuksessa 21.-24.7.1986. Seuran symposiumin ohella kongressi koostui kahdesta muustakin osasta, kansainvälisestä kongressista teemalla Basic Concepts in Studies of Musical Signification sekä Suomalais-unkarilaisesta semiotiikan symposiumista, aloittaen siten tähän päivään jatkuneen tradition, että seuran symposium järjestetään vuosittain kesällä Imatralla osana laajempaa semiotiikan kongressikokoonpanoa, jonka muut osat aina vuosittain hieman vaihtelevat sekä teemojensa että yhteistyötahojensa suhteen. Symposiumin vierailijoita olivat jälleen Thomas A. Sebeok, Vilmos Voigt Budapestista sekä Eric Landowski ja Boris Oguibenine Pariisista. Joulukuussa seuran esitelmä-tilaisuudessa prof. Robert Austerlitz puhui ”Myytistä ja leikistä”. Uusiksi kunniajäseniksi kutsuttiin Oscar Parland ja V. V. Ivanov.

Kuudennen symposiumin yhteydessä Imatralla 27.-30.7.1987 järjestettiin myös Moskovan-Tarton semiotiikan ”koulun” (tai paremmin koulukunnan) 25-vuotisjuhlasymposium, populaarikulttuurin päivät sekä ensimmäinen yhteispohjoismainen semiotiikan tapaaminen. Jälkimmäisen tuloksena perustettiin 27.7. Pohjoismainen semiotiikan tutkimuksen yhdistys Nordic Association for Semiotic Studies (NASS), jonka puheenjohtajaksi valittiin Eero Tarasti ja muiksi hallituksen jäseniksi Arni Sigurjonsson Islannista, Bertil Malmberg Ruotsista, Daniel Heradstveit Norjasta ja Jörgen Dines Johansen Tanskasta. Samalla uudelle yhdistykselle päätettiin perustaa uusi julkaisu SEMIO-NORDICA, jonka päätoimittajaksi valittiin Svend Erik Larsen Tanskasta. Lisäksi prof. Juri Lotman Tartosta vieraili Helsingissä luennoiden yliopistolla 4.6.1987. Vuoden loppuun mennessä seuran jäsenmäärä oli kohonnut 132:een.

4. SEMIOTIIKAN LÄPILYÖNTI 1988-90, ISI

Vuodeksi 1988 sattui kaksi merkkitapahtumaa; seura hyväksyttiin Tieteellisten Seurain Valtuuskunnan jäseneksi, joka varmasti viimeistään haihdutti epäilyt semiotiikan ”tieteellisyydestä”, ja seuran 7. symposiumin yhteydessä 19.-23.7.1988 Imatralla perustettiin Kansainvälinen semiotiikan instituutti eli International Semiotics Institute (ISI) lähinnä torontolaisen Paul Bouissacin aloitteesta edesauttamaan semiotiikan tutkimusta ja opetusta sekä kansainvälistä yhteistyötä kaikkialla maailmassa. Instituutin kotipaikaksi päätettiin Imatra, sihteeriksi Maija Rossi, jonka toimipaikka on Imatran kulttuurikeskuksen yhteydessä ja puheenjohtajaksi Eero Tarasti. Perustamisen yhteydessä pidettiin kansainvälinen kongressi teemalla Semiotics – A Science for the Future. Seuran symposiumin teemoina olivat aiempien kirjallisuuden ja musiikin semiotiikan lisäksi uusina alueina sosiosemiotiikka sekä lääketieteen semiotiikka. Lisäksi vuoden aikana järjestettiin vierailuluentoja (Igor Tshernov Tartosta 10.5.) sekä yhdessä Helsingin yliopiston musiikkitieteen laitoksen kanssa kansainvälinen kongressi Musical Signification Helsingissä 10.-12.11.1988. Jäsenmäärä vuoden lopussa oli 140.

Vuosi 1989 oli seuran 10. vuosi ja siten luonnollisesti juhlavuosi. Juhlasymposium pidettiin jälleen Imatralla 19.-21.7. tavallista juhlavammissa merkeissä. Kongressikokonaisuuteen liittyi tällä kertaa myös semiotiikan kesäkoulu 17.-19.7., johon osallistui yli 60 kuulijaa. Muukin semiotiikan koulutus kasvoi vuoden aikana vilkkaasti. Yhteistyössä ISI:n ja Helsingin yliopiston eri yksiköiden kanssa järjestettiin kolme eri koulutuskokonaisuutta: 10.-14.4. yleiskurssi kaikkien tiedekuntien opiskelijoille (Eero Tarasti ja Peter Stockinger, keskimäärin n. 50 kuulijaa/luento), syksyllä jatkokoulutuskurssi lääketieteellisessä tiedekunnassa (mm. Eero Tarasti ja Maija-Liisa Honkasalo, n. 35 opiskelijaa) sekä musiikkitieteen laitoksen luentosarja C. S. Peircen semiotiikasta (Dinda L. Gorlée Bergenistä). Epäilemättä kaiken tämän aktiviteetin ansiosta seura sai vuoden aikana tähänastisen historiansa suurimman vuosittaisen lisäyksen 66 uutta jäsentä. Vuoden lopussa jäsenmäärä ylitti siis 200:n rajan. Lisäksi kunniajäseneksi kutsuttiin Vilmos Voigt, joka yhdessä Eric Landowskin kanssa piti juhlapuheen seuran 10-vuotisjuhlissa Imatralla. Seuran avustuksella pohjoismainen yhdistys NASS rekisteröitiin Suomeen.

Seuraavana keväänä käynnistyi jälleen uusi sittemmin jokavuotiseksi vakiintunut käytäntö eli ISI:n järjestämä talvikoulu Imatralla 9.-11.3.1990 teemalla Taiteet ja semiotiikka. Yleisömenestys ylitti kaikki odotukset, sillä paikalle tuli yli sata kuulijaa ja runsaslukuinen joukko tiedotusvälineitä. Ilmeisesti juuri vuosien 1988-89 organisoitumiset ja voimakkaasti laajentunut koulutustoiminta lopullisesti vakiinnuttivat semiotiikan aseman ei vain Suomen akateemisessa maailmassa vaan myös laajemmin suuren yleisön silmissä. Omalta osaltaan seura ensimmäisenä kymmenvuotiskautenaan oli siis epäilemättä täyttänyt siihen asetetut odotukset. Myös lokakuun lopulla Imatralla pidetty viikonlopun mittainen ”Johdatus semiotiikkaan” -kurssi veti yli 60 kuulijaa, vaikkei tilaisuutta juuri mainostettu.

Kesän 1990 kongressikokonaisuus 16.-21.7. oli huomattavasti laajempi kuin koskaan aiemmin. Seuran 9. symposium koostui kolmesta eri teemasta: merkkejä yhteisössä ja tajunnassa, taiteidenvälistä semiotiikkaa sekä kirjallisuuden semiotiikkaa. Muita kokonaisuuksia olivat ensimmäinen pohjoismainen semiotiikan kesäkoulu Inter Nordic Summer School of Semiotics (INSSS), ISI:n kongressi ”Center vs. Periphery in Representations and Institutions”, Inter Nordic Symposium on Semiotics sekä kaksi workshop-tyyppistä sessiota, toinen markkinoinnin ja yrityskuvan semiotiikasta, toinen lääketieteen semiotiikasta. Ulkomaalaisten vierailijoiden määrä oli huomattava. Tieteellisen annin lisäksi ISI aloitti myös sittemmin jatkuneen perinteen lisäämällä kokonaisuuteen huomattavan määrän erilaisia taide- ja kulttuuritapahtumia, joista osa oli avoimia myös kongressin ulkopuolisille osallistujia, mikä toisaalta lisää paikkakuntalaisten kulttuuritarjontaa ja toisaalta tekee edelleen semiotiikkaa tunnetuksi suureen yleisöön päin. Kongressin päätteeksi järjestettiin vielä päivän mittainen bussimatka Viipuriin.

Seuralla oli toimintaa jälleen myös Helsingissä, mm. Raivo Vetikin vierailu Tartosta Helsingin yliopistolla 2.5.1990 ja luento Juri Lotmanin semiotiikasta. Vuoden lopulla jäsenmäärä kipusi jo 224:ään. Seuraavassa toukokuussa Lotman itse vieraili seuran kutsumana Helsingissä luennoiden yliopiston tiloissa.

5. VOITTOJA JA TAPPIOITA 1991-94, ACTA SEMIOTICA FENNICA

Vuoden 1991 aikana ISI:n kurssitoiminta laajeni ja monipuolistui entisestään käsittäen talvikoulun (25.-27.1.) lisäksi mm. Imatran kaupunginteatterissa järjestetyn seminaarin aiheesta Merkityksen synty teatterissa 16.-17.2.1991. Kesän kongressikokonaisuus 15.-19.7. koostui kesäkoulusta, jonka teemana oli Audiovisuaalinen viestintä todellisuutena ja todellisuuden kuvana, sekä seuran 10. symposiumista, jonka pääteemoina olivat Semiootikko tietämättään, Modaliteetit filosofiassa ja semiotiikassa sekä Tulevaisuuden semiotiikka. Lisäksi järjestettiin jälleen sessio lääketieteen semiotiikasta sekä kaksi sektioita vapaa-aiheisille esitelmille semiotiikan eri osa-alueilta. Esiintyjien painopiste oli tällä kertaa kotimaisempi kuin edellisvuonna. Vierailijoita edustivat mm. Jacques Fontanille Limogesista ja Vladimir Petrov Moskovasta. Vuoden lopussa ISI julkaisu myös seuran kaikki tuohon mennessä ilmestyneet 30 jäsenkirjettä teoksena Merkkien kronikka (Eero Tarasti, ISI:n julkaisuja, nr. 1).

Vuoden 1992 kongressien (13.-17.7.) kattoteemana oli rajat eri muodoissaan eli On the Borderline of Semiosis -The Concept of ’Border’ as Viewed from the Study of Signs, jonka alla oli seminaareja maantieteellisistä rajoista (erityisesti Imatra ja Karjala) aina mentaalisiin rajatiloihin. Kansainvälinen luennoitsijakunta oli harvinaisen laaja. Mukana olivat mm. jälleen kerran pariskunta Sebeok, Juri Lotman ja hänen poikansa Mihail Lotman, Saulius Zukas Vilnasta, Vilmos Voigt, Lisa Block de Behar Montevideosta, Maria Lucia Santaella Braga São Paulosta, Jacques Fontanille, Herman Parret Louvainista, Roman Esqueda Ciudad de Mexicosta, Roberto Benatti Berliinistä, Keyan Tomaselli Durbanista Richard Littlefield Bloomingtonista sekä Masao Yamaguchi Tokiosta. Seuran asiantuntemuksen avulla ISI ryhtyi julkaisemaan uutta semiotiikan kirjasarjaa Acta Semiotica Fennica, jonka ensimmäinen osa Center and Periphery in Representations and Institutions julkistettiin kesäkongressin yhteydessä. Siihen on koottu teemoittain vuoden 1990 kongressin esitelmät.

Sarjan toinen osa On the Borderline of Semiosis, joka kattaa vuosien 1991 ja 1992 kongressien esitelmät, ilmestyi seuraavana vuonna. Kesäkongressissa 12.-16.7.1993 pidettiin Semiotiikan perusteet -kesäkoulu, Signs in Opera -kansainvälinen. kongressi, Wagner-symposium sekä 12. seuran symposium teemalla Muukalaisia, eksentrikkoja, sivullisia. Thomas A. Sebeok ei tällä kertaa osallistunut kongressiin, mutta teki seuran kutsumana syys-lokakuussa laajan luentokiertueen Helsingin, Turun, Tampereen ja Vaasan yliopistoihin keräten valtavan suuret yleisömäärät luentosaleihin sekä runsaasti huomiota eri medioissa. Myös Vilmos Voigt piti vierailuluennon

Helsingissä marraskuussa. Vuoden loppuun mennessä seuran jäsenmäärä oli noussut uuteen ennätykseen eli 255:een. Uusiksi kunniajäseniksi kutsuttiin Jacques Fontanille, V.E. Toporov sekä Masao Yamaguchi. Suru-uutinen sen sijaan oli, että seuran kunniajäsen ja Tarton-Moskovan semiotiikan koulukunnan sielu Juri Lotman menehtyi veritulppaan 28.10.1993. Seuran virallisena edustajana hautajaisissa Tartossa 4.11. oli Pekka Pesonen.

Ymmärrettävästi edellisestä johtuen eräs vuoden 1994 kesäkongressien 19.-22.7. teemoista olikin Juri Lotmanille omistettu muistosymposium. Muita osia olivat seuran 13. symposium teemalla Genius Loci – The Spirit of Place eli paikan henki sekä erillissymposium Museon merkit (Signs in and by Art Museum). Kesällä (12.-18.6.) pidettiin myös Viides semiotiikan maailmankongressi, tällä kertaa Berkeleyssä Yhdysvalloissa. Ainakin kuusi seuran jäsentä osallistui ja piti siellä esitelmän. Samassa yhteydessä pidetyssä IASS/AIS:n yleiskokouksessa Suomi oli ehdolla seuraavan maailmankongressin pitopaikaksi ja Eero Tarasti järjestön puheenjohtajaksi, mutta molemmat valitettavasti hävisivät äänestyksissä Suomi Meksikolle äänin 30-70 ja Tarasti saksalaiselle Roland Posnerille äänin 11-23 (jälkimmäisessä valinnan teki suppeampi Executive Committee). Tarastista tuli kuitenkin yksi järjestön varapuheenjohtajista.

Äänestystappio Suomen semiotiikalle tuli valitettavasti myös kotirintamalla, sillä Helsingin yliopiston humanistinen tiedekunta ei asettanut ehdolle semiotiikan professuurin perustamista, vaan asetti etusijalle estetiikan ja teoreettisen filosofian. Sen sijaan hyväksyttiin ajatus 20 ov:n opintokokonaisuuden perustamisesta ja joka alkoikin toimia syksystä 1995 alkaen musiikkitieteen laitoksen tiloissa. ISI aloitti oman 20 ov:n opintokokonaisuutensa jo keväällä 1994 ja vuoden aikana mm. Joensuun ja Tampereen yliopistot sekä Kouvolan kääntäjäkoulutuslaitos ottivat sen ohjelmaansa. Vuonna 1994 ilmestyi myös Acta-sarjan kolmas osa Hannele Koivusen laajaa huomiota osakseen saanut väitöskirja The Woman who Understood Completely – A Semiotic Analysis of the Mary Magdalene Myth in the Gnostic Gospel of Mary. Uudeksi kunniajäseneksi kutsuttiin Thomas A. Sebeokin vaimo Jean Umiker-Sebeok. Seuran jäsenmäärän kehitys tasaantui eikä lisäystä edellisvuoteen enää ollut.

6. UUTEEN NOUSUUN 1995-1998, ISISSS

Vuoden 1995 kesäkongressit pidettiin aiempaa aiemmin eli jo 10.-18.6., sillä niihin oli uutena elementtinä liitetty aiemmin Torontossa pidetty kansainvälinen semiotiikan kesäkoulu International Summer Institute for Semiotic and Structural Studies (ISISSS), joka osoittautui kaikin puolin menestyksekkääksi. Siinä oli neljä teemaa eli musiikin, kulttuurin, kirjallisuuden ja visuaalisuuden semiotiikka). Seuran 14. symposiumissa teemoja oli kolme: Lumi, metsä, hiljaisuus – suomalaista konkreettisen logiikkaa; Merkityksenanto ja sukupuoli sekä Semiootikon identiteetti – teoriavaihtoehdot 1990. Sukupuoliteemaa oli valmistellut seuran toistaiseksi ainoa alajaosto eli naisjaosto jo edellissyksystä lähtien. Näiden lisäksi kongressiin sisältyi erilliset Taiteen ja kulttuurin semiotiikan seminaari sekä Pietari-seminaari Pietarissa 14.16.6. Uudeksi kunniajäseneksi kutsuttiin Julia Kristeva, joka seuraavana vuonna vieraili Helsingissä antaen luennon, joka täytti yliopiston suurimman luentosalin Porthania I:n ääriään myöten. Vuoden 1995 lopussa seuran jäsenmäärä kääntyi ensimmäisen kerran selvään laskuun (175) toisaalta ehkä laman toisaalta aiempaa aktiivisemman jäsenmaksunsa laiminlyöneiden poiston vuoksi.

Vuonna 1996 jäsenmäärä kääntyi jälleen nousuun (vuoden lopussa n. 200) virkistyneen jäsenrekrytoinnin ansiosta. Acta-sarjan neljäs osa Musical Semiotics in Growth ilmestyi osana uutta yhteistyötä Indiana University Pressin kanssa, mikä takasi teokselle huomattavasti aiempia laajemman ja tehokkaamman kansainvälisen levityksen. Seuran 15. symposiumin teema oli tällä kertaa Psyyke ja mielen merkit. Muut kongressikokonaisuuden (9.-16.6.1996) osat olivat kansainvälinen tutkijakurssi Signs as Communication and Dialogue, Neljäs yhteispohjoismainen NASS:in kongressi, International Doctoral and Post-Doctoral Seminar on Musical Semiotics, Eastern Christianity, Variations, Signs and Symbols sekä kotimainen seminaari Kieli, kulttuuri ja kommunikaatio.

Vuonna 1997 kesäkongressien yhteydessä oli jälleen vuorossa ISISSS kolmella alateemalla: Russian and Western Avant-garde: Crossroads, Semiotics of the Visual: Space and Architecture sekä Greimas after Greimas sekä seuran 16. symposium viidellä alateemalla: Mielen kielet, Multimedia, Semiosofia sekä Kirjallisuuden ja Kulttuurimaiseman semiotiikat. Lisäksi järjestettiin erilliset Homo Balcanicus -symposium sekä kulttuuri-painotteinen ekskursio Pietariin. Helmikuussa pidetty ISI:n talvikoulu teemasta Ruoka, gastronomia ja tapakulttuuri oli kaikkien aikojen suosituin yli 120 osallistujineen, mikä oli myös kokouspaikan eli Imatran Valtionhotellin kannalta maksimi. Kesällä eli 13.-18.7. pidettiin myös Kuudes semiotiikan maailmankongressi Guadalajarassa Meksikossa, johon osallistui muutamia seuran jäseniä, mm. sihteeri Jussi Tuovinen sekä varatilintarkastaja Eeva-Liisa Myllymäki.

Acta Semiotica Fennica -sarjassa ilmestyi viides osa José Luis Martinezin (São Paulo) väitöskirja Semiosis in Hindustani Music. Seuran jäsenmäärä on pysynyt vakiona eli n. 200:ssa. Uudeksi kunniajäseneksi kutsuttiin seuran perustajajäseniin kuuluva ja seuran pitkäaikainen varapuheenjohtaja Henri Broms, jonka 70-vuotispäivää juhlistettiin lisäksi Helsingin yliopistossa 16.10.1997 pidetyllä erityisellä juhlasymposiumilla, jossa järjestäjänä seuran ja ISI:n lisäksi oli yliopiston semiotiikan opintokokonaisuus. Mainitut tahot järjestivät yhdessä myös 4.4. Helsingissä seminaarin Merkityksen mahdollisuus ja mahdottomuus – Semiotiikan tutkimuksen suuntaukset ja tehtävät vuonna 1997 sekä yleisölle avoimen joka torstai kokoontuvan yliopisto-opetukseen sisältyvän semiotiikan tutkijaseminaarin Eero Tarastin johdolla. Mainittu seminaarisarja on jatkunut säännöllisesti myös vuoden 1998 puolella. Helsingin yliopiston semiotiikan opintokokonaisuus laajeni kaksinkertaiseksi eli 40 opintoviikkoon. Valitettavasti määrärahat eivät kasvaneet lähimainkaan samassa suhteessa. Kyseessä oli kuitenkin epäilemättä jälleen yksi askel kohti semiotiikan professuuria ja siten lopullista etabloitumista Suomen akateemiseen maailmaan.

Seuran kunniajäsen Oscar Parland kuoli 27.9., minkä johdosta kesällä 1998 pidettävän seuran 17. symposiumin eräänä osana on hänelle omistettu muistoseminaari.