Semioottinen väitös saaristoidentiteeteistä tänään Turussa

kesäkuu 10, 2008 06:23 | Kategoria(t): Tapahtumia | Jätä kommentti
Avainsanat: ,

Tiedoksenne väitös saaristoidentiteeteistä aluekehityksen ja arkisen kulttuurin puristuksessa. Väitöksen teoria perustuu Charles S. Peircen semiotiikkaan.

Tiistaina 10. kesäkuuta 2008 kello 12 esitetään Turun yliopistossa, Fennicumin luentosalissa XXV (Henrikinkatu 3) julkisesti tarkastettavaksi fil. maist. Katriina Siivosen väitöskirja ”Saaristoidentiteetit merkkien virtoina. Varsinaissuomalainen arki ja aluekehitystyö globalisaation murroksessa.” Virallisena vastaväittäjänä toimii prof. Anna-Maria Åström Åbo Akademista ja kustoksena prof. Pekka Leimu.

FM Katriina Siivonen on syntynyt 1959 Helsingissä ja kirjoittanut ylioppilaaksi 1978 Helsingin Suomalaisesta Yhteiskoulusta. Hän on valmistunut filosofian maisteriksi 1993 Turun yliopistosta. Hän toimii projektipäällikkönä Turun kauppakorkeakoulussa Tulevaisuuden tutkimuskeskuksessa. Väitös kuuluu kansatieteen alaan.

Kansatieteellinen Arkisto 51. Helsinki: Suomen Muinaismuistoyhdistys 2008. ISBN 978-951-9057-70-5 (print), ISBN 978-951-29-3537-6 (pdf)

Väitös julkaistaan myös Turun yliopiston sähköisessä julkaisuarkistossa:
http://julkaisut.utu.fi 

Ohessa seloste väitösaiheesta.
_ _ _ _ _ _ _

Saaristoidentiteetit aluekehityksen ja arkisen kulttuurin puristuksessa

FM Katriina Siivosen väitöskirjassa käsitellään varsinaissuomalaisen kaksikielisen saariston arkista kulttuuria ja alueellista kehittämistyötä Suomen EU-jäsenyyden ensivaiheissa.

Aluekehitystyötä on oleellista tarkastella kulttuurin osana. Tarvitaan ymmärrystä sekä kummankin ominaispiirteistä että niiden välisistä suhteista, jotta alueita voisi kehittää kulttuurisesti kestävästi. Ei riitä, että aluekehitys nähdään vain kulttuurin ulkopuolisina toimina, joiden avulla kulttuuria ja identiteettejä kehitetään ja joissa niitä hyödynnetään.

Aluekehittäjät ovat saaristossa haasteen edessä. Väestö on 1900-luvulla vähentynyt erityisesti ulkosaaristosta. Alueen primäärielinkeinot eivät elätä enää entiseen tapaan. Uutta voimaa etsitään omaleimaisesta saaristokulttuurista ja matkailun kasvulle asetetaan toiveita globalisoituvassa maailmassa. Myös Euroopan unioni kannustaa käyttämään paikallista kulttuuria hyödyksi alueen kehittämisessä.

Ulkosaaristo ja kielialueet määrittävät saaristoa

Arkinen kulttuuri ja aluekehitystyön toimet ovat tiiviissä keskinäisessä vuorovaikutuksessa, mutta osittain vastakkaisia toisiinsa verrattuna. Jo itse saaristo määrittyy eri tavoin arjen ja aluekehityksen toimissa. Arjessa on olemassa lukuisia erilaisia tapoja hahmottaa itse saaristo. Kaikkiaan se määrittyy kummallakin kielialueella jatkumoksi, joka laajimmillaan kattaa lähes kaikki merialueen saaret ja tiukimmillaan vain uloimman, vaikeapääsyisen saariston. Ulkosaaristo on symbolisesti tärkeä saaristoarjessa.

Aluekehityksen organisaatioiden piirissä symbolisesti oleellisempia ovat saariston kielialueet. Institutionaalisesti saaristo on 1900-luvun alkupuolelta lähtien määrittynyt suomenruotsalaisuuden symboliksi. Suomenkieliselle saaristoalueelle tuli tarve nostaa omaa symbolista profiiliaan, kun Suomi liittyi Euroopan unioniin. Hallinnon ja politiikan käytänteiksi tavanomaistunutta saariston symbolista ruotsinkielistä luonnetta ja yhteistyön rakenteita oli hankala muuttaa. Tästä syntyi tarve korostaa kielirajaa aluekehityksen organisaatioiden toimissa Suomen EU-jäsenyyden alussa. Tämä näkyi osin koko saaristoalueen kattavina yhteistyötä jarruttavina esteinä.

Kehityshankkeiden ja arkisen saaristoelämän välillä on jännite

Arkisessa kulttuurissa saaristossa elävät ihmiset sitoutuvat kaikkein voimakkaimmin omaksi kokemalleen saaristoalueelle sen luonnon kautta. Saaristoidentiteeteissä hyvin vallitsevana piirteenä on lisäksi halu määrittää saarilla tapahtuvat muutokset itse. Vain luonto hyväksytään toiminnan ja identifioitumisen ohjaajaksi. Ulkopuoliselle viranomais- ja kirjaviisaudelle ei sitä sijaa helposti anneta.

Suomen EU-jäsenyyden alkuvaiheen aluekehityshankkeissa nostettiin toisinaan arkisissa saaristoidentiteeteissä oleellisia piirteitä esille. Tällaisia olivat esimerkiksi entisajan saaristoelämän ja saaristotaitojen arvostus, vaikkakaan nykyelämää ei haluta jähmettää entisajan kuosiin.

Toisinaan aluekehityksen hankkeet asettuivat tietoiseen jännitteeseen saariston arkisten toimien kanssa tavoitteenaan tuoda niihin muutoksia. Näin tapahtui esimerkiksi koulutukseen ja uusien yhteistyöverkostojen luomiseen keskittyvissä hankkeissa. Se onnistui sitä paremmin, mitä vankempi paikallisen kulttuurin ymmärrys aluekehittäjillä oli.

Osittain hankkeiden tuottamat saaristoa kuvaavat symbolit törmäsivät tiedostamattaan saaristoidentiteeteissä oleellisten piirteiden kanssa. Silloin hankkeissa koostettiin imago osin paikallisille identiteeteille vieraista elementeistä. Tätä tehtiin ulkopuolisten auktoriteettien avulla, mikä jo sinänsä asettuu ristiriitaan monien saaristoidentiteettien kanssa. Tästä syntyi sanaton kokemus saariston myymisestä ja jännitteitä hidastamaan alueen kulttuurisesti kestävää aluekehitystyötä.

Yhteystiedot

Turun yliopiston viestintä
sähköposti: <viestinta@utu.fi>
puhelin: (02) 333 5909, 333 5979, 333 6225
telefax: (02) 333 6310
<http://www.utu.fi/viestinta>

Mainokset

Jätä kommentti »

RSS feed for comments on this post. TrackBack URI

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Luo ilmainen kotisivu tai blogi osoitteessa WordPress.com.
Entries ja kommentit feeds.

%d bloggers like this: